sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Pikakelaus: Syysvaellus 2015

Nopea läpilyönti syysvaelluksesta välillä Lappeenranta - Imatra ajankohdassa 6.-8.11.2015


Oli tarkoitus kirjoittaa syvällisempi raportti viime syksyn jo perinteeksi muodostuneesta syysvaelluksesta, mutta inspiraation taskumatin kolistessa tyhjää otin ja nollasin koko eepoksen. Suomen talven kamelin selkä katkesi ihan odotettuun tapaan parin pakkasviikonjälkeen palaten kesäkauden normaaleihin nollalämpötiloihin ja loskaan, joten teki kuitenkin melkei väkisten mieli kertoa tästä ankeanharmaan kotiseudun "retkeilyä retkeilyn vuoksi" -reissusta. Kuitenkin kaikkien hermojen säästämiseksi lyhyestä virrestä veisattakoot siis - täs ois!

Agenda oli kävellä Lappeenrannasta Imatralle, kun tollanen meriitti elämän saavutuslistasta vielä puuttuu ja kuten arvata saattaa ei tuolle välille kukaan maisemien takia lähde. Tällaisesta kotiseudun rutiinireissusta ei siis hirveästi satunnaisen lukijan kannalta mielenkiintoista kerrottavaa olekaan, eikä toisaalta kehtaisi rapsutella kasaan sivujen mittaista koontia metsäseikkailu-retkeily-sekoilu -aiheisista puujaloista.

...


Puskat pukkaa kuurankukkaa (vaan kohta on sekin korjattu, t. Suomen syksy)


Sopivaa kommunismin vibaa tälle reissulle

Se oli perjantain aamun pakkasia lukuun ottamatta kärvistelyä Suomen syyskelin ikeessä tihkusateessa, korkeassa suhteellisessa kosteudessa ja yleisessä harmaudessa. Lähin kävelemään Lappeenrannan keskustan laitamilta "alkulämpimät" Soskuan sululle, jossa treffattiin kahen muun reissuseuralaisen, Jonin ja Jessen, kanssa. Pääsin juoksemaan pari kilometriä myöhästyäkseni vaan 20 minuuttia! Syytän kaamosväsymystä ja herätyskellon auktoriteettianemiaa. Joka tapauksessa miun reissua oli siis kertynyt 14 km reiluun pariin tuntiin siinä vaiheessa, kun kaks muuta jässikkää alotti käyttämään jäseniään muutenkin, ku kaasupoljinta puskemalla. Perjantai käsitti rykimisen keskustasta / Soskualta Himanmäen ruokatauon kautta Haukvuoren laavulle asti satunnaisia metsäpolkuja ja hiekkateitä pitkin. Himanmäen ruokatauko kokkailtiin pakettiin jossain randomilla mättäällä, kun ohitettiin sujuvasti se laavu - älä kysy miten, ku ei tiietä itekää!

Oli tarkoitus noudatella edesmennyttä E10 -reittiä tällä välillä niin pitkälti kuin onnistutaan ja kyllähän sen rippeitä osittain löytyikin, kun se kuitenkin Joutsenon olympiastadionilta luikertelee aina tuonne Soskuaan asti virallisen tiedon mukaan edelleen. Muuten aivan hyvä, jos ei lasketa sitä, että aikalailla hapettuneet ja sieltä täältä kadonneet reittimerkit yrittää tehdä kaikkensa eksyttääkseen kulkijan jonnekin totaalisen huitin tuuttiin.



Tuli muuten mieleen, että on tällei helmikuussa vielä se polkupyörän syyshuolto tekemättä


Ankeus (kuva: J. Virkalevo)

Anssi neljäntenä jäsenenä oli liittynyt seuraamme sopivan epäilyttävästi perjantain ja maanantain lauantain välisen yön varjoissa Haukvuorella, kun oli onnistunut viimein sovitun mukaisesti kömpimään laavulle tyky-illasta ja Myllymäen sekä Haukvuoren välisellä polulla eksymisestä huolimatta. Hää oli siis jättänyt auton laskettelukeskuksen parkkiin ja Haukvuoren laavulle yöllä kävellessään tuli vissii siihen tulokseen, että pitää antaa muille vähän tasotusta voimavarojen suhteen, kun päätti koukata pari kilsaa eestaas Vesikkolan majan suunnassa. Eihän se nyt tahaton suunnistusvirhe ainakaan voinut merkityllä reitillä olla, eihän (tai vaikka olikin niin ei pidä myöntää)?! Aamutulilla mietin kuin taas on planeetat ihan miten sattuu vänkyrällään, kun polttopuut on säilötty niin, että ne puskee sieniä ja ne saa keittää kuiviksi nuotiossa, ennen kuin niistä saa nuotion aikaiseksi. Ai täh?


Ja tällä mettämotellin brunssilla tarjoiltiin muutenkin paistettua nahkahanskaa vähän verisenä

Jäsenvahvuuden suhteen vaakakupit tasoitettiin reitin jatkuessa Myllymäen kautta, kun jäsen Joni vihelsi tarinan omalta kohdaltaan poikki kotonta telefooniyhteyden kautta kaikuneiden vastoinkäymiterveisten johdosta. Välillä vaan pikkujututkin kasaantuu harteille niin, että v-käyrän nousujohteisuus pakottaa keskeyttämään (ei siis ollut kyse mistään varsinaisesti vakavasta - ainakaan, kun rahalla selviää, t. Auto). No, hää jäi oottelemaan evakuointia ja myö muut jatkettiin Myllylähteen vesitäydennyksen kautta pitämään ruokis Kiukkaanlammen Leijonalaavulla lapsiperheen seurassa, välipalatauko Katralammen Sikalaavulla humalaisten hirvestäjien seurassa ja lopulta ponnistaen kutostien ali Aholan eritasosta. Hämärä iski niskaan, otsalamppu hajosi, otsalamppu korjattiin. Päätettiin painaa vielä pitkälle iltaan, kun päivä oli kuitenkin vasta nuori marssitauon aikana niskaan pelmahtaneesta pimeydestä huolimatta.



Vesitäydennys legendaarisella Myllylähteellä. Bongaa kuvasta luonnolliseen ympäristöönsä naamioitunut Sumatralainen banaaninnoutaja (lat. Imatrunccus bananahacemus) - voit voittaa perunan!


Jellonalaavu


Ukonhautoja - Joutsenon eeppisimpiä (tai ainoat eeppiset [tai lähimpänä millään tavalla eeppisiä]) maisemia

Sama paikka, sama mies, samat kengät, sama ryhdin puute, sama keko! Välissä neljä vuotta.


Korjattu'd! Kenttäkorjausoperaatio on sama mitä jaloilla ja huhujen mukaan se on ottanut vaikutteita mm. muinaisesta Epyktistä. Varokaa Retki-merkin kirousta!


Hajotuksen porteilla

Joutsenolais-Imatralaista suota, taajamaa, mettää, taajamamettää ja jopa rippileiriltä tuttu leirikeskus sattuivat vastaan ennen, ku päästiin kauan odotetulle Lapinsuolle. "Suo?! Kuka haluaa suolle?!?!" Karttatiedustelun ja Anssin läskipyöräreissumuistikuvien perusteella tiedettiin hahmotella leiripaikka tuolle suolle, kun reittimme kulki sen läpi mielenkiintoista harjumuodostelmaa pitkin. Sopiva kohta polun varrella sopivan ylhäällä suosta, niin tämä porukka paiskasi kantamukset siltä päivältä varvikkoon, näkkärit turpaan ja turvat turpeeseen.




Jos ankeus on läsnä aamuisin syksyllä kotona herätessä, niin mitä se on metässä herätessä?! Tai keskellä yötä käydessä kalsareisillaan sateessa puun juurella?!!!1? "Aivan sama" on se mitä se on, kun on pari isoa ratasta käy sopivasti vinossa. Tällasia asioita kuitenkaan ei piä pohtia liikaa, vaan laittaa puurot ja kahavit tulille, jotta pääsee moisista heikkouden hetkistä. Kauravellit ääntä kohden ja johan askel viettää Imatralle päin.






Vesitäydennys talvirannassa. Huom: Suora keittämättömän järviveden juonti voi johtaa mm. ruokamyrkytykseen, loisiin, eksessiiviseen suolistokaasuun, kuoleman pelkoon, kuolemaan, pelkoon ettei kuolekaan, tukehtumiseen ja janon tunteen katoamiseen, mutta otin riskin! Viimeisimmän tiedon mukaan 100 % vettä nauttineista ihmisistä on ennemmin tai myöhemmin kuollut (yleensä hengenlähtöön)!

(kuva: J. Virkalevo)

Reitti alkoi saada ripaus kerrallaan kaupunkilaisempaa tunnelmaa, kun saavuttiin Rauhan matkailuhelvettiinalueelle. Ehkä tästä johtui se ylläpidetty tahti, joka heijastui ylimääräisenä optiona matkan kerryttämiseksi mukaan napatulle Lammassaarellekin. Jalat alkoi antamaan siinä vaiheessa vähän palautetta, kun ties monetta kymmenettä kilometriä paahdettaessa nostetaan vauhti yli viiteen kilometriin tunnissa noin tunnin ajaksi pysähtymättä. Toisaalta maalin vääjäämätön lähestyminen oli omiaan kiihdyttämään vauhtia.


Vauhdin oikea syy: "Varoitus - Käpyjä housuissa!"


Jostain Sumatralaisten takamettien kautta päädyttiin viimein muutaman hassun tunnin kävelyn jälkeen maaliin, eli Anssin kotitalolle. Jos aiemmin yhdelläkään tasaisen tappavaan tahtiin pidetyillä marssitauoilla ei olleet jalat saati muu kroppa osoittaneet elon tieltä lipsumisen merkkejä, niin aivojen tiedostaessa rinkan lasketun maahan viimeisen kerran tältä erää rupesivat hermopäätteet heräilemään. On se mielen voima aika järjetön, nimittäin aivojen tiedostaessa reissun päättyneen tuntui koko kroppa samoin tein aivan keitetyltä spaghetilta (eikä edes täysjyväsellaiselta). Pelkkä oleminen ja kasassa pysyminen vaati muutaman ensiminuutin ajan aikamoista keskittymistä.


Vähän hymyilytti, vaikkei hymyilyttänytkään ja kahvikin maistui palaneelta kieleltä. Asiat siis paremmin kuin ihan vähään aikaan!

...

Ja sitte on aika kelata nauha alkuun: Ennen reissua jännitti, että mitä tällä erää keksitään reitiksi, kun kaikki lähialueen järkevät pidemmät reitit on vähän niiku kaluttu ja vielä ei olla tarpeeksi eläkeläisiä ottaaksemme "best of" -kiertuetta näiden reittien suhteen. Siltikin loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei se aina* kato sitä reittiä tai sen über-eeppisyyttä jossain yksisarvisia, vuorenpeikkoja, vuonoja ja koluja vilisevässä luonnonpuistossa, vaan kunhan on hyvä seura ja tekemisen meininki, niin homma rokkaa niin, että kapulat katkee. Tällä porukalla ei reissaaminen ole maisemista kiinni, vaan jostain kumman syystä ihan siitä ite reissaamisesta itestään.


* Paitsi silloin, kun sattuu olemaan aikaa** ja rahaa** lähteä johonkin, jossa maisemat on niin huikeita että niistä saa astmakohtauksen.

** Eli ei ikinä



Statistiikkaa:

Perjantaina kuljettu matka: 33 km
Lauantaina kuljettu matka: 23 km
Sunnuntaina kuljettu matka: 19 km
Yhteensä kuljettu matka: 75 km   

Reissuun käytetty aikaväli: pe 10.00 - su 13.15

Perille selvinneet taistelijat: 3/4
Mukaan tarttuneet Sumatralaiset banaaninnoutajat: 1


Tuollasia vänkyröitä siitä jäi GPS-todistusaineistoksi, joita sitten hypistellään tulevia reissuja odotellessa. Kyllä siitä 75 km kokonaismatkasta voi olla jonkinasteisesti jopa salaa ylpeä. Jalat ei olleet ihan samaa mieltä, mutta niiltä ei kysytä. Kyllä ne oppii.
 
http://www.sports-tracker.com/workout/stalkah/563e2777e4b0e0c702dc155a
http://www.sports-tracker.com/workout/stalkah/563e277de4b0e0c702dc15ba
http://www.sports-tracker.com/workout/stalkah/563f2f59e4b0be5a1cb753d0



Samaan aikaan toisaalla...

Anssin Alter-ego Endur-Anssi.
Samaa näköä, eh?
 
Sumatralainen banaaninnoutaja