perjantai 1. heinäkuuta 2016

Differentiaalijuhannus

Juhannuksena on pakko ottaa, saunoa nahkansa palovammoille ja hivotella tilastoihin päätymistä leikkimällä vesillä epäkurantissa tajunnantilassa.

No ei ole.



Ajatukset möngersivät ihan omia menojaan, kun raivattiin Anssin kanssa niittyä pitkin tietä Oinkinki -järvelle. Tunnelmassa oli jotain "kadonnut maailma" -tyyppistä virettä, kun lätäkkö sijaitsee vähän hankalasti tavoitettavissa metsien keskellä Saimaan Äitsaaressa. Niin, siis järvessä on saari jossa on järvi jossa on saaria - capiche? Luonnon oma maatuska.

Olin pelannu kortit mieluummin niin, että ei tarvinnut katella kelloa eikä ollut mitään kiiltoonsa messinkiharjalla kihnutettua suunnitelmaa viikonlopun tekemisistä. Rinkka pakattuna auton takakontissa homma haisi seikkailulta ja vähän hieltä. Vaikka olikin aluksi vaikea uskoa, niin olin totta tosiaan vapaa kiertämään missä lystää ja olla niiku en olisikaan. Tätä myös toteutin hyvää vauhtia, kunhan ensin sisäistin sen tosiasian, että kerrankin on planeetat linjassa että voi tehdä koko viikonlopun mitä ikinä lystää.

Oiningin rannassa etsittiin vanha hylätty Anssin käyttöön valjastama lasikuituvene ja raivattiin sille tie avoimeksi. Hiki virtasi, paarmat ja hyttyset härnäsi, mut ei jaksanut kiinnostaa.


"Ei miutakaan!"

Etsiydyttiin pyörähtämään veneellä Kalliosaarelle. Vatsa ylöspäin kelluneen hauen ja saaresta löytyneiden kalanrankojen perusteella pystyi toteamaan, että monen muun juhannuksenviettäjän elkein myöskään Oininki ei ollut kovin hyvässä hapessa. Anssi päätti laittaa naku-uimapuvun päälle ja käydä kokeilemassa sameavetisen Oiningin syvyyttä, joka oli miehen muistikuvien mukaan parhaimmillaankin vain jotain 1,5 m. Tai riippuu tietysti mistä sen laskee, kun pohjalla oli koipiperäisen tiedustelun mukaan n. 30 - 50 cm epämääräisen viskositeetin omaavaa velliä ennen, kuin löytyi mitään kiinteää. Olis muuten jääny iteltäni tuollainen tiedustelu tekemättä, eikä sen puoleen, sillä uimassa en tuona lauantaipäivänä kehdannut käydä varsinkaan puhtausluokaltaan Oininkia vastaavassa kurahaudassa, kun olin röytänyt edellispäivän puolella kyynärpääni verille. Ties minkä nekroosibakteerin olisin sieltä saanut haavoihini kotiin viemisiksi.


Kalliosaari



"Ilimoja pielly..."



Kalliosaaresta bongattu ja myöhemmin Potentilla palustris:ksi paljastunut mysteerikasvi (suom. "vadelman ja takiaisen ristisiitos")


***

Perjantai-iltana juhannuksen kiireetöntä fiilistelyfiilistäni ei murustanut edes se, kun murustin itse rapakiveä astumalla sellaiseen kyynärpää edellä. Veri kuivuu ja haavat umpeutuu, joten sillä erää stressasi ainoastaan se, kun tuli kuksan sisältö heitettyä pitkin polkuja siinä kaatuessaan. Yllättävää kyllä, asiaan ei liity edes (juurikaan) alkoholia! Onneks sentään ehin käyä uimassa ennen tätä. Oli suorastaan tunnelmallista istua laiturinnokassa kaverin paikattavana.

Perjantai-ilta fiilisteltiin siis riippumatossa hyvää olutta kiireettä siemaillen Savitaipaleen Luotolahden laavulla Orrainpolun varressa. Paikan kangasmetsät ja mukava maisema Kuolimojärven lahdelle olivat kirsikkakakkuna i:n päällä. Oli ihmisen hyvä olla.





Luotolahdelta kerättiin luumme lauantain aamutoimien jälkeen hurauttaaksemme Suomenniemen puolelle tsekkaamaan Painalluksen notkuvan näkötornin maisemat. Matkan varrella ei voinut olla ajattelematta, kuinka hyvin nuo kiemuraiset asfalttitiet Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan rajalla sopisivat pyöräilyyn. Tuulessa huojuvalta tornilta jatkettiin edelleen Kiesilän kievarin pullakahvien ja rekkataukopaikan leuanvetojen jälkeen Partakosken ja Taipalsaaren kautta Lappeenrantaan, jossa heivasin kaverin kotia onnistuneen latailureissun jäljiltä. Itelleni kun ei kuitenkaan ollut mitään aikatauluntäytettä mutta sitäkin kuumottelevammin rinkka auton takakontissa, niin soitin Anssille ja kysyin, että missä hää laahustaa näin juhannuksen tienoilla. Koordinaateiksi selvisi Äitsaari ja setänsä tilukset, joten oli oiva tilaisuus kutsua itteni kuokkimaan.

***

Nuotiolettukahvit iltapalaksi - mitäs muuta se juhannus olisi kaivannutkaan?

Äitsaaressa herättiin lauantain Oiningin reissun jälkeen hiirten askelkuvioiden tahtiin nukutun yön jäljiltä aitasta, joka huokui menneitä vuosikymmeniä ränsistyneessä sisustuksessaan kaikkine yksityiskohtine ja tavaroineen. Ryijyt ja homeiset patjat olivat omiaan luomaan sitä ennevanhaa -fiilistä. Terveydeksi!

 
Kokovartalokesämies

Edessä oli koko sunnuntaipäivä aikaa olla niinkuin ei olisikaan ja tyhjentää päätä vähän lisää (eli siis ns. nollata, eikä käydä kusella), joten päätettiin ottaa vielä Anssin kulkine, nimeltämainitsemattomaan Äitsaaren kolkkaan jemmattu perämoottoroitu lasikuituvene, ja käydä Huuhanrannassa Suur-Saimaalla uimassa. Selällä useampaa solmua edetessä Aurinko on edelleen polttava, ilmavirta petollinen ja Huuhalla Suur-Saimaa lämpimänäkin kylmä! Viikkoa myöhemmin saa luoda nahkansa kuin reptiliaani konsanaan. Ehkä sitä tämän kesän jälkeen oppii viimein välttämään tuota palamista ja melanooma -vitamiinin hankkimista.

No jaa, ressailut sikseen - sehän se oli se pointtikin. Anssi jäi vielä Äitsaareen sotkemaan enonsa konkelilla ympäri saaren kyliä, kun taas ite suuntasin sunnuntai-iltapäivästä kotia onnistuneen kaavoja rikkoneen juhannusnollauksen jäljiltä. Toisessa laidassa aivoa tosin jo "ressattiin", että mitähän sitä loppukesälle vielä keksitäänkään.